Makaan maassa polvillani. Kostea heinäpelto tuoksuu kuolemalta ja syvänpunainen taivas aaltoilee matalalla, repii takkuisia hiuksiani, okapensaan kukkia kiharoissa ja sydän pelkkää lyijyä.

Pelko hiipii minuun hiljalleen, yritän ylös mutta niiden mädäntyneet sormet kiertyvät tiukemmin nilkkoihini, minun täytyy nousta, täytyy juosta, mutten voi liikkua, polvet hiertyvät auki, veri virtaa silmäluomiini ja putoaa pisara kerrallaan, metalli näyttää kauniilta, raudan tuoksu pyörryttää. En osaa enää.

Auttakaa minua. Voi hyvä luoja, auttakaa minua.