Näytän lihavammalta kuin viidennellä kuulla raskaana oleva luokkalaiseni. En voi uskoa, että olen kateellinen 15-vuotiaalle tulevalle äidille, joka on juuri heittämässä tulevaisuuttaan täysin hukkaan, joka on täysin hukassa elämässään. Olen silti. Hänellä on poikaystävä, rakkautta ja päättäväisyyttä, he muuttavat yhteen ja elävät elämänsä onnellisina yhdessä kauniin tyttärensä kanssa. Minulla ei ole ketään, vain särkyneet unelmat ja joka suuntaan leviävä myrkyllinen hengitysilma, influenssa, partateriä lantiolla.

Näen O:n perjantaina. Henkeni salpautuu, jos vain ajattelenkin hänen kosketustaan vartalollani; pelosta vai odotuksesta, sitä en tiedä.

Huomenna aloitan uuden elämän. Ei enää saksia iholla tai turhaa ruokaa, minusta tulee täydellinen, täydellinen hänelle, minusta tulee keiju hänen sylinsä satumaahan eikä hän enää koskaan halua ketään muuta kuin minua ja minun täydellistä vartaloani. Lonkkaluut näkyvät jo. Kirjoitan niihin hänen nimeään ja keitän lisää kahvia. Mustana.