Olen ollut ajattelematta, ja rehellisesti, suoraan sanoen, valehtelematta ja täysin totuudenmukaisesti minua ei kiinnosta enää yhtään mikään minkään vertaa. Syödä, ei syödä, lihoa, laihtua, rakastua, olla rakastumatta, mennä tulla jäädä lähteä - kaikki on samantekevää. En jaksa ajatella menneitä tai suunnitella tulevaa. Olen holtiton varjo ylensyönnin ja paastoamisen rajalla, menestymisen ja romahtamisen välimaastossa, minussa ei ole enää mitään järkeä ja elämä lipuu ohitseni tummana vetenä kuohuen. Kyyneleet ovat makeita, jos niiden antaa valua vain sisäänpäin, mutta sakset pysyvät laatikossa. Ei enää koskaan.