Voi luoja, miten minä vihaan tätä kaupunkia. Näitä ihmisiä, heidän itsekeskeisyyttään ja ilkeyttään, alkukantaista halua vahingoittaa, raivostuttavia eleitä, lapsellisia sanattomia pelejä. J ja H räjäyttävät pääni, kärsivällisyyteni murenee palasina lattialle, haluaisin repiä ja raapia heidät kappaleiksi yksitellen, polttaa rantanuotioilla ja tanssia jälkeenpäin hiilloksella. Miten he jaksavat? Miten ihmeessä he jaksavat? Koulussa saan vain vaivoin pidettyä itseni kurissa, käsilläni tuntuu olevan oma tahto, ne haluavat lyödä, kuristaa. Antaisivat meidän olla, eläisivät elämäänsä, kaukana meistä. Haluan rakentaa meren meidän väliimme. Antaisivat meidän vain olla.

Päiviä, jolloin elämä on vain rikkihappoa, petolinnun kynnet vastasyntyneen kauriinvasan hauraalla kaulalla.

Neljäsataa kilokaloria.