24. helmikuuta 2011

Tämä päivä oli täyttä helvettiä. Reväytin olkapään nivelsiteet, istuin päivystyksessä kuusi tuntia, ystäväni yllättivät minut "parane pian" -muffinseilla ja minä halusin vain paeta tai vaihtoehtoisesti ampua itseni. Olen lihonut niin paljon, että se näkyy jo peilissä, näkyy löysänä syntikirjana lantiollani ja petettyinä lupauksina reisissä, ihossa, punaisia naarmuja ja peitevoidetta sillä shh kukaan ei saa tietää.


Prinssi on poissa. Minä olen sisältä tyhjää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti