7. marraskuuta 2011

Anteeksi, että olen ollut niin hiljaa. Minulla on vain ollut liian kiire olla onnellinen, liian kiire suudella tihkusateisella bussipysäkillä kun pitäisi olla jo nukkumassa, liian kiire nukahtaa kesken elokuvan Samuelin kädet vatsallani ja herätä siihen, kun maailman täydellisimmät huulet suutelevat niskaa ja maailman täydellisimmät silmät saavat katseellaan valtavan parven sinisiipiä hypähtämään lentoon rintalastani pinnalta. Minulla ei ole koskaan ollut näin lämmin, turvallinen ja luonnollinen olo yhdessäkään sylissä, ja silti minä opin häneltä joka päivä jotain uutta, koen hänen kanssaan jotain uutta. Hän on uskomaton.

Saatan hiljentyä hieman, mutta minusta tuntuu, että se on vain hyvä merkki. Minä olen pikkuhiljaa saamassa otetta elämästä, Odile on enää harmaat ääriviivat puhtaanvalkoista vasten ja Hyppynarutyttökin hymyilee, minä syön terveellisesti ja liikun sopivasti ja vaikka välillä on huonoja päiviä, useimmiten peilistä katsoo ihan kelvollinen ja kaunis tyttö, siniset silmät eivät enää ole harmaat ja takkuiset hiuksetkin ovat Samuelin mielestä suloiset - minusta on pitkästä aikaa ihan kiva olla minä.

Toivon teille kaikille kaunista loppusyksyä, alkutalvea, ensilumia ja kirpeitä pakkasia hymyilevillä poskipäillä, minä puhallan tuuleen rukoukseni ja ristin käteni sen puolesta, että teistä jokainen löytää vielä onnen ja rauhan. Taistelkaa, pienet, älkää antako epätoivon viedä - hengittäkää alkavan talven keijupölyä keuhkot täyteen ja lentäkää. Erityislämpimät halaukset frecklesille, ruutille ja kak-tukselle, olette ihan uskomattomia pikku enkeleitä jokainen. 

Nähdään pian, ihanat, muistakaa hymyillä!

2 kommenttia:

  1. Hymyilin ja olen niin onnellinen. Halauksia sinullekin keijukainen, olet ihana ja on ihanaa että Samuelkin tietää sen ♥

    VastaaPoista
  2. Super-erityislämpimiä halauksia takaisin ♥

    (Palataan molemmat sisään täältä pakkasesta, mene sinä edellä, olen ihan perässä, hidastelen vähän mutta ehkäjoskus)

    Olet ihana ♥

    VastaaPoista