Illan me katsoimme elokuvaa, pelasimme nauraen typeriä konsolipelejä, niin paljon hellyyttä ja lämpöä ja suudelmia ja kosketusta, kahden jälkeen yöllä hän peitteli minut viereensä, veti lähelle ja suukotti nenänpäätä toivottaen hyvää yötä. Jossain vaiheessa havahduin pimeään, Samuel valvoi, hän makasi kyljellään käsi hellästi alaselkääni hyväillen, ja kun hän näki minun olevan hereillä hän vain hymyili, sanaakaan sanomatta veti kiinni itseensä, sulki kaiken muun ulkopuolelle, vain me kaksi, raukeanlämmin olo ja hiljaisuus. Olin nukahtanut heti uudestaan, ja kun aamun sarastaessa makasimme iho ihoa vasten tasaillen hengitystämme, minä olin puhdasta onnea päästä varpaisiin.
En uskalla sanoa sitä oikeasti mutta I think I'm seriously falling in love with him ei en sanonut sitä, shh, ollaan vain hiljaa. Sillä rakkaus on iso sana ja jos minä olen jotain elämässäni oppinut niin sen, ettei sitä pidä lausua jos ei ole täysin varma. Mutta toisaalta, mikään muu minun elämässäni, ajatuksissani, minussa ei ole niin varmaa kuin se, että Samuel on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut.
(en ole syönyt 24 tuntiin)
voi pieni ♥
VastaaPoistaMullekkin se on ihan valtava sana, eikä sitä saa sanoa noin vaan.
Mutta ihanaa, että olet ainakin Samuelin kanssa onnellinen. Voikun söisit, voikun olisit muutenkin onnellinen, voikun...
en tiedä, haluan sulle vain kaikkea hyvää.