10. tammikuuta 2011

"Aurinko paistaa mut se paistaa läpi vartalosta", laulaa Happoradio, enkä minä voi kun hautautua sydänkuvioituihin lakanoihin odottamaan aamuaurinkoa, jota ei sitten tullutkaan. Lumihiutaleet leijailivat suljetuille silmäluomille.

En osaa oikein kuvailla, miltä elämä tuntuu. Tai nälkä. Sen tiedän, että kestän nykyään kumpaakin huonosti. Kaipaan kesää, haluan nälän ja aurinkoon piiloutuvat luut takaisin, haluan elämäni takaisin.


Veden alla on hyvä hengittää.

1 kommentti:

  1. Mäkin kaipaan kesää niin kauheasti. Ja olin jo ihan kerennyt unohtanut, kuinka kauniisti kirjotat. Niin, ja ei hätää, en ikinä päästä irti jos sä et sitä halua. <3

    VastaaPoista