Unessa minä pakenin. Juoksin vain, minulla oli verenpunainen mekko, paljaat jalat ja läpikuultava iho, jonka alla näkyi puroja ja yksisarvisia, juoksin niin lujaa kuin pystyin, en pystynyt pysähtymään. Metsä oli mustaa ja taivas vaaleaa, meren pohjassa näkyi tähtiä ja kuunsirpin hajonneet palaset, minä juoksin juoksemistani, se polku ei loppunut koskaan eikä minusta tuntunut yhtään miltään.

Viisisataaneljäkymmentä kilokaloria. Miksi minä en osaa enää?