Minä en ymmärrä, miksi minun pitää tuhlata lyhyttä, kaunista elämääni asioihin, joista en ole nauttinut enää vuosiin (viulu kädessä olen rento kuin kanki, eikö kahdeksan vuotta riitä?). En ymmärrä myöskään, miksi olen jättänyt niin monta aurinkoa hymyilevää asiaa pois sen takia, että kuristavat pakkoharrastukset vievät minusta inspiraation ja motivaation kaikkeen toimimiseen (ikävöin balettia, ikävöin niin paljon, seitsemän vuotta nilkkoja kiristäneitä tossuja ja taipuvaa selkärankaa).

Haluaisin olla jälleen se hento ja kaunis tanssija, joka lavalle astuessaan näkee vain valoa, kuulee vain pianon, sulkee silmänsä ja lentää, läpi lattian ja avaruuden, kuin pieni lintu täynnä voimaa ja intohimoa.

Aloitan täydellisyydestä ja linnunluista. Niihin on vielä matkaa.
Tänään neljäsataaviisikymmentä kilokaloria.