20. helmikuuta 2011

Eilinen oli värivaloja ja korkojen kopinaa parketilla, naurua ja naapureiden uhkailua poliiseilla, kukaan ei välittänyt mistään ja musiikki vain soi soi soi niin lujaa ettei omia ajatuksia kuullut vaikka olisi sattunut jostain oudosta syystä haluamaan. Niin, eilinen oli kaunis päivä ja yö, päärynäsiidereiden tuoksuinen ja turvallinen. Minun päiväni.

Prinssi on vihainen. En jaksa välittää. Hän jättäisi minut kuitenkin, ennemmin tai myöhemmin; jos se päivä on tänään, itken kolmesataa kyyneltä ja siirryn eteenpäin, annan taas palan sydämestäni putoilla palasina maahan ja kävelen niiden yli kohti uutta epäonnistuvaa ihmissuhdetta.



Elämä on aika hassua, tiedättekö, niin sattumanvaraista ja ikävää. Se on hyvä syy lopettaa syöminen ja kaivaa taas sakset pöytälaatikosta.

Joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön, niinhän he sanovat?

1 kommentti: