Vaihdoin päiväkirjani osoitetta. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ja niin, eihän minulla ole enää niitä verenpunaisia unelmia, on vain tyhjyyttä ja harmaansekaisia aamuhämäriä, olen eksyksissä. Yöt ovat toisinaan niin loputtomia, ettei minulla ole oikeastaan edes sanoja.

Tiedän jossain syvällä sekavien ajatusten keskellä, että minun ja Prinssin aika on käymässä vähiin. Ei hän voi ymmärtää, yrittää kyllä, mutta ei, ei hänkään.

Ei kukaan.