Ei minulla ole oikein asiaa, ei mitään mistä kirjoittaa, mikään ei ole erityisen hyvin mutta mitään pahaakaan ei ole tapahtunut. Viikonloppu oli mansikkakuohuviiniä ja elokuvamaratoneja, otimme terasilla aurinkoa kymmenessä plusasteessa ja vilustuimme kaikki, sytytimme yöllä nuotion joenrantaan ja nauroimme, oli hyvä olla.

Mutta sehän tarkoittaa vain sitä, että paluu arkeen oli kaksin verroin kamalampi. Olen kuitenkin hengissä, sydän lyö ja kädet ovat sinertävät, paastoja ja kuuden kilometrin lenkkejä. Niin, olen elossa.