Viikko on alkanut siedettävästi, kevätsateita ja häikäisevän puhdasta auringonvaloa suonissa kuin henkiinheränneitä tunturipuroja, poskipäillä ja hymykuopissa, minä olen ollut onnellinen. 

Mutta tumman purppuraisina hohtavat ruhjeet eivät ole kadonneet, niitä tulee lisää, ne peittivät lantioluut ja takareidet, säikähdin ihan tosissaan ja koputin terveydenhoitajan oveen tänään iltapäivällä. Sain jälleen lähetteen lääkäriin ja labroihin, he epäilevät verenvuotohäiriöitä, leukemiaa, en oikein tiedä mitä ajatella joten en ajattele.

Haaveilen katoamisesta. Edelleen.