Minuun iski pakottava tarve laihduttaa jälleen. Pakottava, koko pään ja ruumiin valtaava halu, joka pakotti minut tänään lenkille ja heittämään päivällisen vessanpönttöön äidin ripustaessa tietämättömästi hyräillen pyykkejä kesältä tuoksuville langoille. Minä haluan irti itsestäni, haluan lonkkaluut puhkomaan paperinohutta ihoa ja poskipäät esiin, 23 tuuman farkut ja löysän paidan, joka kurkottaessa jättää litteän vatsan näkyviin - haluan haluan haluan minun on pakko saada, minä haluan laihtua ja olla se tyttö joka halusin olla, se joka opiskelee Suomen parhaassa lukiossa, istuu hiukset kiharalla psykologian muistiinpanot pulpetillaan ja jonka lasiluiset kyljet joku kaunis poika sulkee käsivarsiensa sisään sitten, kun tämä valtava Jimin poraama aukko sydämessäni on kuroutunut umpeen, minä kuron sen umpeen, jokaisella menetetyllä kilolla minä näytän hänelle, mitä hän menetti. Mitä hän teki minulle.

Minä en luultavasti pysty tähän, mutta aion yrittää. Ihan rauhassa vain. Minusta tulee onnellinen. Kaunis, vahva ja onnellinen.

Rukoilkaa puolestani, pienet. Minä tulen tarvitsemaan sitä.