Paljon on tapahtunut. Voisin kertoa teille tuntikausia uudesta elämästäni raitiovaunulinjojen ja mukulakivikatujen keskellä, mutta tyydyn vain toteamaan, että Helsinki on kaunis. Täällä minun on hyvä olla. Kipu sydämessä helpottaa ihan vähän joka kerta, kun katson allani levittäytyvää puistoa ja sen takana siintävää Töölönlahtea valoineen. Minä selviän tästä, selviän elämästä, selviän siitä rikkoutuneesta sydämestä jonka Jim jätti jälkeensä, minä selviän. Unohdan laihduttamisen, itsetuhoisuuden ja turhanvakavan asenteen elämiseen. Minä olen täällä vain kerran, ja minä ansaitsen elää.