Juoksutesti oli juuri niin kamala kuin pelkäsinkin, mutta selvisin siitä ihan kunnialla ja metrossa hengitin jo vähän vapaammin. Ulkona on uskomattoman kaunis päivä, aurinko saa Töölönlahden hohtamaan kuin joku olisi taivaassa avannut purkillisen kultaista ja hopeista askartelukimalletta ja ripotellut ne pitkin kirkkaansinistä vedenpintaa, puissa näkyi jo punaista ja olo oli neljän täydellä teholla juostun kilometrin ja 16 tunnin paaston jälkeen jotenkin oudosti leijuva. Minä nojasin pääni vasten ikkunaa, kädet olivat kylmät, hymyilytti.
On ihanaa olla yksin kotona, kello laahaa raukeasti eteenpäin, makaan sohvalla kissani kanssa ja luen Harry Potteria (espanjankirja mulkoilee mutta äh myöhemmin), pöydällä pullollinen Sprite Zeroa ja jäävettä, minä irtaudun kohmeisesta ruumiistani ja sukellan tekstiin ja voi kyllä, olen melkein 17 ja rakastan niitä kirjoja edelleen. Aurinko paistaa ikkunasta sisään ja olo on jollain tavalla melkein onnellinen.
Nauttikaa syksystä, ihanat. ♥
Potterit ovat ihania. Olet kaunis ja ihana itse. Jollain tavalla hymyilytti kun luin tätä, koska sinä tunsit tätä kirjoittaessasi olevasi onnellinen, ja toisaalta suretti. Sinä et saisi kokea tätä kaikkea paskaa. Voimia kaikkeen, nauti sinäkin syksystä ja muista että olet pieni, pienenpieni kaunis ja hento keijukainen ♥
VastaaPoistaPotterit on edelleen mun lempikirjojani, eikä ne tule sieltä joukosta koskaan varmaan poistumaankaan ♥
VastaaPoistaKotona yksinolo on ihanaa. Muista syödäkin jotain, ettet ihan kuole.
Halauksia ♥