Tänään annoin Odilelle vapaapäivän. Kirjoitettuamme kahden konseptin verran Rooman noususta ja löytöretkien vaikutuksesta talouskasvuun me hyppäsimme Junen kanssa bussiin ja ajoimme keskustaan. Söimme ihanan pastalounaan Vapianossa, kiertelimme kauppoja, jaoimme kulhollisen mielettömän hyvää (ja mielettömän kallista) limejogurtin makuista italialaista jäätelöä Café Esplanadissa ja puhuimme kaikesta ihan tavallisesta, koulusta ja pojista, meikeistä ja politiikasta. Minulla oli oikeasti hauskaa, ja vaikka joutsenkuningatar repi hiuksiaan ja huusi ja kiljui ja hakkasi jäänyrkeillään kylkiäni, "älä syö sinä typerä tyttö", minä en kuunnellut. Koska olen päättänyt laihtua ja olla onnellinen, sekä että, kumpaakin. En suostu enää alistumaan siihen harmaaseen päivien sekamelskaan, joka rakentuu pelkkien kaloritaulukkojen ja läskiahdistuksen varaan. Ei, ei enää sitä, minä pidän elämästäni kiinni ja opetan Odilenkin olemaan kärsivällisempi. Sillä nyt minä aion nauttia elämästäni, ja nyt minä aion tehdä tämän oikein.

1600 kaloria