Paha olo meni pois käsi kädessä pimeän kanssa. Kun aamulla heräsin Samuelin tekstiviestiin, hyväähuomentaihana, ymmärsin, että joskus elämässä täytyy vain luottaa, päästää irti epäilyksistä ja vanhoista peloista, antaa vain olla. Kello näytti 06:16 kun katsoin peiliin, aamupörröiset hiukset olkapäillä ja silmät valoa ujostellen, näin taas sen ihan sievän elodien, vino hymy ja askeleet keittiöön, aamiaiseksi lasillinen kaakaota ja omena ja lupaus siitä, etten enää suostu antamaan Odilelle periksi. Hyppynarutyttö pitää kädestä, minä seuraan mieluummin häntä, ja kun avaan oven kuulaaseen syysaamun minun on taas vähän helpompi hengittää.