Syömisen kanssa on yhä vaikeampaa löytää kultaista keksitietä, saatan tajuta illalla paastonneeni koko päivän ja toisinaan joku yliluonnollinen voima ottaa kehoni hallintaansa, taluttaa jääkaapille ja pakottaa syömään syömään syömään niin kauan että itkettää suututtaa oksettaa (ja oksensinkin, mutta vain kerran, minua hävettää silti joten shh ei puhuta siitä). Minun tekee pitkästä aikaa mieli viiltää, mutten tee sitä, koska Samuel löytäisi jäljet pian enkä halua satuttaa häntä.
Ei minulla oikein ole asiaa. Samuelin kanssa menee ihan hyvin joten kaikki muukin on siis ihan hyvin vaikka muuten inhoakin itseäni päivä päivältä enemmän. Jälleen. Helvetti, minä haluan vain olla vapaa, joku muu, poissa, kaunis, riittävä, pieni pienempi pienin VITTU MINÄ HALUAN VAIN OLLA LAIHA.
Ja silti minä syön, syön ihan liikaa. Ulkona sataa ja aamut ovat läpinäkyviä, miksei täällä ole vielä lunta?
Tiedän kuinka vaikeaa tuon kultaisen keskitien löytäminen on, mutta kyllä se on mahdollista, ainakin luulen niin.. Voimia ja jaksamista sulle tosi paljon!
VastaaPoistaVoi kultarakas ♥
VastaaPoistaVoisinpa auttaa sua jotenkin tuon kanssa. Jos keksit mitään, yhtään mitään, miten voin auttaa (voin vaikka lähettää 20 minuutin välein viestin: "oletko syönyt? kultainen keskitie. olet rakas, voimia <3" jos se auttaa!) niin kerro! Teen sen!
Kauheasti halauksia, olet kaunis, olet niin kaunis ♥
Minä en keksi mitään muuta sanottavaa, kuin että sä olet jo riittävä, pieni ja ihana, kunpa näkisit sen, toivottavasti Samuel saa sinut joku päivä ymmärtämään sen. Halauksia ja voimia ♥
VastaaPoista