10. tammikuuta 2012

Lihoin jouluna paljonliikaa ja olen oksettava. Jääkaappi on kuitenkin täynnä turvaruokaa nyt, maitorahkaa rasvatonta luonnonjogurttia proteiinijauhetta raejuustoa nektariineja vesimelonia kananmunia kurkkua soijarouhetta, low carb high protein mitä vain että saan tämän löysän pois vatsastani ja lihakset sen alta esiin. Hyppynarutyttö käy ärsyttäväksi, pyörii pulpettini ympärillä oppitunneilla ja pakottaa nousemaan vielä sängystä kun haluaisin nukkua, tekemään iltakyykkyjä, iltapunnerruksia, iltasitä ja iltatätä. Odilesta ei näy jälkeäkään, mutta Hyppynarutytössäkin on jotain outoa, liian tasainen rusketus ja maaninen katse sameissa silmissä. Minä vain haluaisin niin paljon olla timmi, kiinteä, urheilullinen, seksikäs, ihan mitä vaan paitsi tämä mitä olen nyt. Mietin uuden liikunta-aikataulun tänään - kestävyyttä maanantai keskiviikko sunnuntai, lihaskuntoa tiistai torstai lauantai.

Minä teen jo nyt niin helvetisti töitä, mutta mitään ei tapahdu. Olen kärsimätön, haluan kaiken hetinytvälittömästi, reidet ja vatsa miksi olette vielä siinä?

1 kommentti:

  1. Voi kaunokainen...
    En tiedä mitä sanoa, muuta kuin sen ettei Hyppynarutyttö taida olla Odilea parempi.
    Toivottavasti jaksat. Pelkään kauheasti puolestasi, on hirveä huoli. Voisinpa pyyhkiä huolet elämästäsi yhtä helposti kuin kahvitahrat kupin reunoilta valumasta.
    Ja voisinpa nähdä. Haluaisin niin paljon halata ja paijata hiuksiasi, silittää pois muistot Samuelista, typeryksestä joka ei tajunnut pitelevänsä käsissään jotakin ainutlaatuista. Ei niin, että hän olisikaan sinua ansainnut. Sinä, pieni lasilintu, keijukainen, ansaitset vain parasta.

    Halauksia ja jaksamisia pikkuinen kaunotar ♥

    VastaaPoista