Metsämansikka- ja banaanilikööriä ja jotain hiilihapollista, lasi toinen kolmas ja hups olin helvetin humalassa, autuaan turta ja keinuva olo, sanat soljuivat läpi korvien ja minä tanssin ja nauroin, unohdin täysin. Sitten tulikin jo lasku, istuin sohvalla keskustelun keskellä enkä ymmärtänyt sanaakaan, torkahdin puolitutun pojan kainaloon kunnes yhtäkkiä muistin, tunsin kaiken, muistot viilsivät sydäntä pahemmin kuin terät koskaan voisivat ja minä itkin. Itkin ääneen, Ava ja Sirena lohduttivat, "hän ei ansaitse sinua, löydät vielä jonkun paremman" ja minä itkin, hukuin epätoivooni sillä "en minä halua ketään muuta". Minuutit kuluivat ja lopulta rauhoituin, raketit paukkuivat taivaalla ja hyvääuuttavuottakaikki, uusi vuosi uudet kujeet ja minä tuijotin Töölönlahden yli enkä tuntenut mitään.