Yksin. Kolme kuukautta ja tuhansia suudelmia, tyynyyn purtuja voihkaisua, kylki kyljessä nukuttuja päiväunia; kolme kuukautta täydellistä onnea ja minä olen jälleen yksin. Samuel jätti minut vuoden toiseksi viimeisenä päivänä, "ei tää johdu susta, tykkään vain enemmän olla sinkku", MITÄ HELVETTIÄ ET OLE TOSISSASI olisiko kannattanut mainita vähän aikaisemmin? Pikkuisen vain, ehkä niin etten olisi kerennyt rakastua siihen miten hymykuopat ilmestyvät poskiisi juuri ennenkuin räjähdät nauruun, ehkä sen verran aikaisin, että seksi olisi ollut vain seksiä ja suudelmat vain leikkiä ja sanat vain helinää joka pukee sanan hoito kauniiseen kankaaseen?

Tarraudun vihaan. Takerrun siihen tunteeseen joka palaa rintakehässä kun ymmärrän miten väärin minun rakkauttani on käytetty, huudan ja paiskon pehmoeläimiä seinään, kiroilen hakkaan seinää raapaisen vahingossatahallaan lantion naarmut auki hups vain, mitä vaan että en tunne. Sillä tiedän, että sillä sekunilla kun päästän raivoni pois ja ymmärrän mitä olen menettänyt, valtameri ottaa minut syleilyynsä ja minä vedän jääkylmää vettä keuhkot täyteen kunnes vajoan vajoan vajoan ja mikään ei enää pysty nostamaan minua pinnalle, kaadun seireenien verisille käsille ja annan niiden sitoa jalkateräni teräksisellä silkkinauhalla ankkuriin. Sieltä ei ole ulospääsyä. Kiinni, hapeton tila, ikuinen tunnottomuus, armelias pimeys kun mikään ei enää tuntuisi miltään. Sinne minä jäisin.

Joten tästä lähtien olen yksin, vihainen ja yksin, petetty jätetty hyväksikäytetty. Tunnen kuinka norsunluunväriset ruusut puhkeavat nilkoissani, kietoutuvat jähmettyneiden jäsenieni ympäri, peittävät likaisen elodien alle, ulospäin olen vain kaunista hymyä ja kapenevia sääriä mutta auta armias jos kosket, huulille ei saa suudella, sydän on piilossa piikkien takana ja minä annan vihan viedä mennessään.

Hyvää, parempaa uutta vuotta teille, keijut, olette tärkeämpiä kuin arvaattekaan. ♥

Kuukautisteni pitäisi alkaa lähipäivinä. Huomenna juon itseni humalaan ja ostan raskaustestin.