4. helmikuuta 2012
Viime päivinä olen epäonnistunut surkeasti kokeissa, syönyt joko ihan liikaa tai en mitään, viiltänyt punaisia polkuja lantioon ja nähnyt levottomia unia tulitikuista ja hiiltyneistä sormenpäistä. Minä olen sotku. Haluan laihtua ja lisää raitoja jäseniin, kissapeto sekavien ajatusten viidakossa, silmät hämärässä kiiluen ja askel kerrallaan minä luon nahkani, minusta tulee se tyttö joka haluan olla. Taide syntyy tuskasta, sanotaan, mutten siltikään osaa enää kirjoittaa; kai minä olen jollain kierolla tavalla iloisempi kuin aikoihin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi pieni pakkaskeijuni...
VastaaPoistaOsastoaika loppuu ensi viikon perjantaina. Sitä seuraavalla viikolla voisin tulla käymään Helsingissä, jos haluat. Auttaisiko se?
Haluan tehdä jotakin hyväksesi, voi pieni, olen huolissani ja peloissani ♥
Voii kiitos itsellesi ihanan piristävästä kommentista♥ En kuihdu pois, älä pelkää! Voimia, halauksia ja jaksamisia sinullekin. Minäkin olen sinusta huolissani :c joskus elämässä tekee asioita, joita katuu jälkeenpäin, mutta ne sellaisetkin asiat kuuluvat elämään. Et sinä ole sotku. Koeta kuitenkin välttää itsesi satuttamista ja näännyttämistä, joohan? Muista, että pimein hetki on aina juuri ennen auringonnousua♥
VastaaPoistaKiitos kommentista tyttönen ♥
VastaaPoistaEt tiedä miten iloiseksi teit minut kun vastasit ja miten ehdottoman, loputtoman hämmästyneeksi ja onnelliseksi, kun tunnistit ääneni pelkästä yhdestä sanasta! ♥
Ja minä meistä olen se, joka komplekseihin kupsahtaa tavatessamme, mutta se on enemmän kuin sen arvoista. Haluan vaan jo nyt halata sinua niin tiukasti ja kertoa kuinka kaikesta tulee helpompaa ja parempaa.
Olet tärkeä pikkuinen,
toivottavasti päivissäsi on paljon aurinkoa ♥