4. maaliskuuta 2012

Eilinen oli ihana. Kaikki oli vain musiikkia ja värivalojen piirtämiä karttoja savussa, suutelin tuntematonta ja monia tuttujakin ja join tanssin lauloin huusin kaiken kivun pois, monta tuntia nousuhumalaa ja lempeä lasku, lopulta vain makasin olohuoneen matolla rakkaiden tyttöjeni kanssa ja nautin siitä tunteesta, kun kaikki oli hyvin.

Ensimmäistä kertaa Samuelin lähdön jälkeen en ikävöinyt.

Tunne oli mieletön. Olin kuin talviunesta herännyt metsäneläin - värit olivat kirkkaampia, maailma tuoksui huumaavalta, suudelmat maistuivat paremmilta, kaikki tuntui niin hyvältä että teki mieli nauraa ääneen. Aamulla heräsin auringonpaisteeseen muovinen tiara takkuisilla kiharoilla, nauroimme Sirenan ja Avan kanssa toistemme levinneille meikeille, kävelimme Hakaniemeen kantaen yhdessä neljää kassillista tyhjiä pulloja ja ostimme samalla paketillisen Buranaa ja pussillisen suklaamunia. Asfaltti oli kuiva ja hiekka rahisi jalkojen alla, kun kävelin lopulta takaisin kotiin, Helsinki oli kauniimpi kuin aikoihin ja minun oli aidosti, oikeasti, rehellisesti hyvä olla.

Ymmärsin, etten saa antaa itseni olla riippuvainen toisten huolenpidosta, kiinnostuksesta tai auttamisesta. Olen sisäistänyt sen, että vaikka tunnen itseni äärimmäisen petetyksi ihmisten kävellessä jonossa pois elämästäni lupaukset jalkoihinsa talloen, minun ei tarvitse enää vajota takaisin pohjaan sen takia. Jos heillä on parempaa tekemistä, minunkin täytyy löytää sitä; jos heitä ei kiinnosta, voin minäkin nostaa keskisormeni ylös ja huutaa kunnes elämä sumenee ja pettymys muuttuu nauruksi. Maailma on kuitenkin aika kaunis paikka, ja minä haluan elää. Vaikka yksin, jos muu ei auta. Kipu menee kyllä pois. Minä pakotan sen ulos minusta, kunnes jäljellä on enää se oikea elodie - aito hymy ja räjähtävä nauru, ilman käsiä peittämässä kylkien ylimääräisiä senttejä (aion kyllä päästä niistä eroon, älkää pelätkö, kyllä minä aion laihtua). Minusta tulee se tyttö, joka oikeasti olen.

En ole ennen pitänyt keväästä, mutta nyt se näyttäytyy kauniina ja puhdistavana kuin tunturipuro tai jokin pieni valkoinen lintu tiheän havumetsän latvustossa. Uusi alku?


Huomenna viikoksi Afrikkaan, hotellin marmorilattiat ja värikkäitä drinkkejä niin paljon kuin jaksaa juoda, valkoiset hiekkarannat, päiväunia isoveljien vieressä, jäätelöä ja mausteentuoksuiset basaarit, vieras maa jalkojen alla. Nähdään ensi tiistaina, valtavasti halauksia teille kaikille. Olette ihania. 


5 kommenttia:

  1. Ihanaa, että olet ollut onnellinen :)
    Pidä hauskaa Afrikassa, nauti!♥

    VastaaPoista
  2. Voi, aivan ihanaa että sinulla on ollut hyvä olla! Minullakin, yllättävää kyllä, on sellainen tunne että kevät ei enää vaivaa ja sumuverho pikkuhiljaa väistyy, ihan uusi tunne vuosiin. Nouskaamme yhdessä täältä, kaikkea hyvää sinulle ♥

    VastaaPoista
  3. paljon aitoa onnea ja voimia kaunis. kaikki tulee menemään loistavasti. hauskaa matkaa!

    VastaaPoista
  4. voi suloinen sait minutkin hymyilemään (:

    VastaaPoista
  5. Hei kaunotar!
    Ihanaa, että synttärisi menivät noin hyvin ♥ Olen ihan hullun onnellinen puolestasi! Ajatuksesi ovat ainakin nyt kauniita, yritä pitää ne sellaisina ja usko minua kun sanon, ettei sinun tarvitse todellakaan laihtua. Olet niin kaunis (ja minä kateellinen).

    Pidä hauskaa Afrikassa, voin vain huokailla ja haaveilla, saat sitten kertoa minulle siitä kaiken!
    Ja pian nähdään taas. En malttaisi odottaa! Voisinpa kelata aikaa hieman eteenpäin, että pääsisin taas painamaan sinut syliini, kauniin kevätkeijun. Kun tulee valkovuokkoja, aion punoa niitä hiuksiisi, naurattaa vatsasi kipeäksi ja tallentaa häkellyttävän nätit kasvosi kameraani, jotten unohda nauruasi koskaan.
    Sinä olet kaunis ja huipputärkeä,
    pidä hauskaa,
    nähdään pian ♥

    VastaaPoista