Taidan sitten olla äärimmäisen rohkea; voitan pelkoni joka helvetin päivä, vaikka tärisen kauhusta ja tiedän että teen väärin en vain pysty lopettamaan, syön syön syön lihon lihon lihon. Painoni on noussut kolmessa viikossa kolme kiloa, painoindeksi 19,7:stä 20,8:aan. Tavoitepainooni on taas neljän kilon sijasta seitsemän, edessä tunteja tuskaista salitreeniä ja nälkää että pääsisin edes takaisin siihen, missä jo olin. Vihaan alusta aloittamista, miksi siis edes lopetan, koeviikko lomamatka syntymäpäivät ne ovat kaikki vain tekosyitä heikkoudelleni. Olen vihainen ja väsynyt, en halua pilata taas kesääni (sillä en minä voi mennä rannalle Avan ja Sirenan kanssa jos näytän tältä, he ovat täydellisiä ja minä olen liikaa), nyt minun on pakko ryhdistäytyä. Pak-ko.

Koulupäivä meni nopeasti ja kivuttomasti, mutta ahdistus toimiikin tutun kaavansa mukaan ja kuristaa minut vasta kun kukaan ei ole katsomassa. Haluaisin vain nukkumaan, viileät lakanat ja lämmin syli, vahvat käsivarret ympärillä ja huulet niskassa - minä en jaksa olla yksin, en osaa en halua en pysty.