Vappu oli ihana. Kallio oli lämmin kun poksautimme kuohuviinipullon, tuoreita mansikoita ja haaleaa omenasiideriä laskevan auringon kullatessa juhlivat ihmismassat - väenpaljous ja alkoholi turruttivat maailman kauniiksi, olin ihanien ystävieni ympäröimä ja kerrankin täysin kiinni onnellisuudessa.

Myrskylintu kavereineen käveli ohitsemme huomaamatta meitä, hetken mielijohteesta minä juoksin hänet  kiinni ja suutelin. Hetken ajan olin varma, etten olisi saanut; mitä jos Myrskylintu häpeää minua niin kuin Samuel teki, mitä jos hän ei halua kenenkään tietävän, mitä jos mitä jos mitä jos? Mutta tutut huulet kaartuivat yllättyneeseen hymyyn, kädet vetivät lähemmäs, ja minä olin siinä viilenevässä kevätillassa varmaan maailman onnellisin nainen. Kultani kädessä lämmennyt vodkacola maistui humalalta, me nauroimme ja halailimme ja suutelimme ja kaikki oli hyvin. Kerrankin.

Lopulta olimme niin hypotermian partaalla, että lähdimme kohti Avan kotia ja jatkoja, bussissa torkuin hetken turvallista olkapäätä vasten ja sitten juhlin taas. Joskus myöhään yöllä Myrskylintu kantoi minut vierashuoneen sängylle, sulki oven ja sai minut puremaan tyynyä kun muut lopettelivat iltaansa seinän takana. Tunnit vierivät, me emme juurikaan nukkuneet ja lopulta nousimme suihkuun seitsemän aikaan aamulla. Lämmin vesi ja lämmin syli - olin krapulainen, väsynyt ja uskomattoman onnellinen.

Arki on jälleen täällä, mutta kyllä minä kestän, kyllä minä jaksan. Kaikki on hyvin nyt. Olen kokonainen. Vappuaattona alkoholipaasto (ja muutama mansikka), vappupäivänä vähän alle 1000kcal, tänään 500kcal.