28. maaliskuuta 2011

Tänään jäin kotiin, koska aamuaurinko paistoi liian kirkkaasti silmiin ja valehteleminen tuntuu nykyään ihan liian helpolta. Olen nukkunut, tehnyt majan sydänkuvioisista lakanoista, istunut parveekkeella aamutakkiin kääriytyneenä ja laskenut rännistä putovia vesipisaroita, yksi kaksi kolme kuusisataaviisikymmentäyhdeksän, kadotan ajatuksen, aloitan uudestaan. Kevät on tulossa.


Minä kaipaan jatkuvasti jotakin, sekunnit valuvat seiniä pitkin ja minua itkettää.
terveisin elodie kello 18.14

1 kommentti:

  1. freckles28. maaliskuuta 2011 klo 22.11

    Mäkin kaipaan jotakin, enkä keksi mitä. Se on turhauttavaa, kuin olisi aukko elämässä, yksi hemmetin vammainen palapelin viimeisen palan aukko, eikä palaa löydä vaikka mistä etsisi.
    Mutta kyllä sekin aina jossain on, ja jos jokin on ylipäätäin yhtään missään, jossain, se on myös mahdollista löytää. Sä löydät kyllä puuttuvan palasesi.

    Paljon haleja, suukkoja, tsemppiä, olet vahva pieni kevätkuningatar, joka syntyy hiirenkorvien kasteesta, kantaa leskenlehtikruunua, ja nukkuu pajunkissakehdossaan. Kevättuuli laulaa sinut uneen, josta herättyäsi maailma on taas hyvä. ♥

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)