seisoessani siinä laidalla, varpaat vedessä
puoliksi elossa ja puoliksi poissa
minä ymmärsin, että ehkä joskus
joskus kun maa on punaista ja oranssia ja
siivekkäitä metsähiiriä ja kuohuviiniä muovimukissa
minä saatan olla kuitenkin kiinni kaikessa
ja minä ehkä sittenkin olen vielä onnellinen
Ja kaiken tämän jälkeen
istuessani laiturilla käsi hänen kädellään
kun aurinko oli hymyjä ja tulikärpäsiä olkapäillä
minä taisin viimein ymmärtää
ehkä minä ansaitsen olla onnellinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti