10. toukokuuta 2011

Olen sotkeutunut johonkin sellaiseen, josta minun olisi pitänyt osata pysyä kaukana.


Tarina, jonka osaksi olen itseni kirjoittanut, on täynnä säröjä, täynnä onnettomia ihmisolentoja, täynnä huonoja valintoja ja itsekkäitä päätöksiä, ivanaurua, vihkisormusten pyhä vala rikkoutuneena ja pienen ihmisen alkamaton elämä, jonka tulevaisuuden olen asettanut ansalangalle. Olen omassa itsekeskeisyydessäni ja lapsellisessa vihassani sotkenut niin paljon, etten halua edes ajatella. Jos olisin tajunnut tämän hetkeäkään myöhempään, kaikki olisi jo pilalla.

Olen sotkeutunut kihloissa olevaan poikaan, jonka tyttöystävä täyttää pian kuusitoista ja on viimeisillään raskaana. Ja vain siksi, että en jaksanut ajatella, jaksoin vain nauraa tytön itkuisille katseille ja pojan vastuuttomuudelle, olen kamala kamala kamala ja vihaan itseäni juuri nyt enemmän kuin mitään.

Toivon todella, että saan tämän korjattua, että saan kaiken korjattua. Toivottakaa onnea matkalleni; jos olen pilannut jotain pysyvästi, en ehkä jaksa enää nousta, kun herätyskello kiertää aikaa pikkusormensa ympäri ja aamuyö tanssii levottomana huuruisen ikkunalasin sisäpinnalla.

juuri kun luulin, että kaikki järjestyy


Olen hajalla. En enää tiedä, kuka olen.

1 kommentti:

  1. kuulostaa siltä, että olet pulassa.
    mutta saat kyllä kaiken selvitettyä, usko pois. joskus täytyy vaan tarttua toimeen ja potkaista asiat käyntiin. avata se helvetin umpisolmu, kyllä siellä jossain on se suora lanka. On ollut, tulee olemaan.
    Mutta jos ei oikeasti vaan onnistu, ota sakset. ja leikkaa se kaikki pois.

    kesäkesäkesä

    VastaaPoista