6. heinäkuuta 2011

Eilinen meni taas alkoholiksi ja oksenteluksi, mutta minulla oli uskomattoman hauskaa. Pelottaa silti myöntää, että tunnen jotain hiljaista mielihyvää tajutessani, etten ole syönyt mitään 30 tuntiin.

En koskaan syö ennen kuin alan juomaan, en juodessani enkä vuorokauteen sen jälkeen kun olen lopettanut. Minua alkaa tosissaan huolestuttaa, että sairauden näennäisesti uinuvat hopeahiput alitajunnassani ovat tajunneet tämän ajaessaan minut humalan pehmoisille ja turvallisen turruttaville porteille kerta toisensa jälkeen, aina vain useammin. Olen laihtunut kolme kiloa.

2 kommenttia:

  1. Ensinnäkin, anteeksi mun kommentoinnin vähyys. Blogger ei jostain syystä ikinä anna mulle tietoa sun uusista päivityksistä, vaikka lukija olenkin, ja välillä unohdan tarkistaa itse, onko uusia postauksia tullut.
    Mutta niin,
    en osaakaan itseasiassa sanoa tähän mitään, joten anteeksi, kaikki mitä saat nyt, on: paljon haleja, oikein kunnon rutistuksia, sellaisia jotka voi tuntea vielä jälkeenpäinkin.

    Nähdään, joohan? : ) ♥

    VastaaPoista
  2. Kiitos ja me tehdään parhaamme : D

    ...olen niin onnellinen että naurattaa kokoajan!! >u< hihi ♥

    VastaaPoista