Olin kehitellyt aukottoman suunnitelman, kuinka katkaisisin yhteyteni Jimiin ja tekisin siten tästä kaikesta vähän vähemmän tuskaista meille molemmille, kun hän yhtäkkiä ilmestyi Julietin allastalon portaille, kuluneet farkut ja vaaleat hiukset vähän pörrössä enkä minä yksinkertaisesti voinut itselleni mitään. Kaikki aikomukseni ja kuvitelmani helposta sinkkuelämästä Helsingin sykkivissä öissä katosivat savuna ilmaan, kun hän otti minut hellästi syliin, suuteli ja sanoi omakseen. Ilta olikin sitten vain hymyjä ja muiden katseilta suojassa vaihdettuja salaisuuksia, joita ei tiedä kukaan muu, joita ei voi kokea kukaan muu kuin me. Olin niin onnellinen, että se lähenteli jo fyysistä kipua.

En halua puhua ruoasta, mutta sen verran jaksan sanoa, etten ole edistynyt suuntaan tai toiseen. Häälyn edelleen epätietoisuuden ja valinnanvaikeuden rajamailla, en oikeastaan jaksa miettiä syömisiäni juurikaan. En ole kuitenkaan enää oksentanut.

Mutta en minä välitä. Millään ei ole väliä, sillä minä rakastan häntä.

Nauttikaa tekin kesästä, keijut. ♥