Vaikea hengittää, minä tukehdun, lähteminen ja pelko kiertyvät kaulan ympärille ja kun Jim suutelee minut nukkumaan, jokainen solu minussa huutaa äläjätäminuaäläjätäminua vaikka tiedän, että se on turhaa. Teen yli kahdeksantuntista työpäivää, nukun viisi tuntia yössä ja lopun ajan käytän katsellen hänen etääntyviä silmiään tai menettämisen mieletöntä kipua peiton alla itkien, silmät suljettuina ja olemattomia naruja ranteiden ympäriltä repien. Olen vakuuttunut siitä, että sekoan koulujen alkaessa. Opiskelupaineet yhdistettynä tähän mielessäni pauhaavaan umpisolmuun on tuhoisa yhdistelmä, minä tiedän sen, minä muistan vessanlattian ja saksien kylmän teräksen ja hiustukot lattialla. Ja tämä on pahempaa. Viimeksi sydämeni oli vain muuttunut kiveksi; nyt se on pirstaleina rintalastani pinnalla, pienenpieninä palasina valumassa verenä keuhkoihin. Minä en selviä.

Ironisinta on se, että olen unelmoinut karkaamisesta ala-asteesta lähtien, ja nyt, kun metrot ja välkkyvät mainosvalot todella kutsuvat minua luokseen, minä en halua lähteä. En halua. Minä hengitän Jimiä ja hänen rakkauttaan, ja millään ei yksinkertaisesti taida olla mitään merkitystä, jos menetän ne, ei Töölönlahdella tai kävelykaduilla, ei millään. Ja pahiten sattuu se, etten voi syyttää tästä ketään. Jimiin sattuu ihan yhtä paljon - hän vain on asennoitunut niin, että minusta on vain päästävä yli heti lähtöni jälkeen. Ja vaikka häpeän myöntää, se itkettää minua vain enemmän. Näen painajaisia siitä, kuinka raavin Jimin uusia tyttöystäviä niin kauan kunnes käsivarteni ovat punaiset ja rakkaani huulet jälleen painuneet solisluilleni. Olen tulossa sairaaksi pelkästä ajatuksesta, että pian hän on jonkun muun.

And there's no love like lost love

And there's no pain like a broken heart

— Ben Harper

(Ja täällä on niin paljon pahaa, menetettyjä elämiä, hukkaanheitettyjä unelmia rantavedessä. Rukoilen itkien joka ikinen ilta Norjassa menehtyneiden puolesta, heidän ja heidän läheistensä. Kipu tuntuu selkärankaan asti, tämä on sairas maailma - niin kovin paha ja sairas paikka elää.)

Ja vaikka aion lisätä tähän kuvan, joka sanoi "burn all your hopes of happy ending", minä olen eri mieltä. Sillä jos menettää toivon, on menettänyt kaiken. Ja minä haluan nähdä tämän maailman, ehkä tehdä siitä ihan pikkuisen paremman elää. Kaikesta huolimatta.