1. heinäkuuta 2011

Vietimme tänään Julietin ja Amelien kanssa yli kaksi tuntia katsellen vanhoja valokuvia. Minä nauroin heidän mukanaan, mutta todellisuudessa silmät pitivät tiukasti kiinni kuvaruudusta, kävin niiden pysähtyneiden hetkien kanssa kiertokävelyn läpi sairauteni, käsi kädessä, muistin kaiken.


Elokuvateatterin lattia ja 52 kiloa, vino hymy ja päättäväiset hartiat taakse vedettyinä; syrjäinen rantapolku ja 49 kiloa, kevyet askeleet, hymy korvasta korvaan, kalpea iho ja tyhjät silmät; Oulun lumiset mukulakivikadut ja 55 kiloa, hämmentynyt katse ja silmät, jotka katsoivat ohi, katsoivat vessanlattiaa ja marenginpalasia hiuksissa. 54 kiloa, 53 kiloa, 57 kiloa, 50 kiloa ja itkuiset, turvonneet kasvot, ylös alas edestakaisin ja minä muistin kaiken, muistin vaikken halunnut, muistin vaikka sattui.

Mutta kun katsoin tänään peiliin, en nähnyt enää kuin ripauksen keijupölyä sydämen sulaneella pinnalla, vain pienen hehkun joka halusi kaatua jälleen. Lasiluuhaaveet ovat vaihtuneet voimaan, rohkeuteen ja puhtaaseen, siivet kasvattavaan iloon siitä, että olen olemassa - minulla on nyt syy elää. Unelmien opiskelupaikka, upeat ystävät, Jim ja hyväilevän lämmin kesätuuli hiuksissa, minulla on kaikkea, minulla on kaikki. Tajusin, etten tarvitse enää Joutsenkuningatarta, Höyhenprinssiä, kirurginterästä, miinuskaloreita, mitään entisestä täyttämään jo umpeen kuroutunutta pistohaavaa sielussani - minulla on käsissäni kaikki, mitä tarvitsen.

Helpotus pyyhkii silmäkulmia, kun kuuleen rakkaani äänen puhelimessa kertovan, kuinka paljon merkitsen, ihan tällaisena, onnellisena ja nauravana ja terveenä ja tavallisena (miten saatoinkaan vihata ennen tuota sanaa niin paljon, nyt se vain hymyilyttää) ja silti niin erityisenä juuri hänelle. Julietin kolmasluokkalaisen kasvot hymyilevät valokuvasta seinältäni, kun siirrän vihdoin viidensadan kuvan verran thinspiraatiota roskakoriin ja klikkaan "empty trash".

Minä selvisin. Minä ihan todella selvisin, enkä luultavasti voisi olla onnellisempi.

Kiitos, enkelitytöt, ihan kaikki uudet ja vanhat lukijat. Onnellista heinäkuuta. 

2 kommenttia:

  1. Hei pikkuinen. Tämä oli todella kaunis teksti, ja minusta on ihanaa että olet selättänyt tuon kaiken ja voit olla onnellinen. Voit olla sinä.

    Vastasin viimeiseen kommenttiisi blogissani, kerroin siellä hieman kaukosuhteesta ja toivon että se auttaa sinua tekemään päätöksesi yhdessä rakkaasi kanssa, jos et ole sitä vielä tehnyt :) Olet ihana.

    VastaaPoista
  2. Onnellista heinäkuuta sullekkin ♥

    Sä olet niin vahva ja ihana, olen niin hemmetin onnellinen sun puolestasi. ♥ En osaa ilmaista sanoin...!

    VastaaPoista