25. elokuuta 2011


So here I am, staring at the moon tonight; wondering how you look in this light
And maybe you're somewhere thinking about me too
(just to be with you, there's nothing I wouldn't do)

Mutta vaikka ikävä sattuu rintalastaan, minä hymyilen
sillä never regret anything that once made you smile

Ja hänen ansiostaan minä olen nyt se ihminen joka halusin olla, ja tiedän, että vielä tulee joku toinen, joku toinen joka pitelee minun sydäntäni hellästi kämmenellään ja herää aamulla vain kuullakseen minun hengitykseni solisluillaan. Tämä kesä oli ihmeellinen, täynnä taikaa, ja huomenna minä katoan Taiteiden yössä ihmisjoukkoon ja suutelen hyvästit sen vehreälle, lempeälle otteelle, joka hellästi veti minut pois valtamerestä ja kuivasi kyyneleeni lämmöllään. Minä olen valmis syksyyn, sen viileänkirpeään raikkauteen, värikkäisiin lehtiin, yöpakkasiin, minä kohtaan sen kaiken pystypäin ja vahvempana kuin koskaan ennen. Vapaana. Jim saa vihdoin mennä. Minä olen hänelle kiitollinen kaikesta, ja kun kävelen pois, minä olen sisältä vain ehjää.

3 kommenttia:

  1. Miksi en ole huomannut blogiasi ennen? Valtavan kaunis! Kiitos kommentistasi, voimia sinullekin (:

    VastaaPoista
  2. saa mut aina niin järkyttävän onnelliseksi, kun kirjoitat olevasi onnellinen.
    syksy on kaunis ja niin säkin, nauti siitä ♥

    VastaaPoista
  3. Ehkä mä vielä löydän tieni sinne sisätiloihin, takan ääreen... mutta epäilen. Tällä hetkellä se tuntuu ihan mahdottomalta, kun en edes halua.
    Haluan sinne lumivuoren huipulle, minä vammainen ääliö, joka en suostu luopumaan sisälleni valutetuista myrkyistä.

    Mutta kiitos niin paljon sun ihanasta kommentistasi, kiitos ♥

    VastaaPoista