Lukio ahdistaa minua tällä hetkellä ihan uskomattoman paljon. Tuntuu, että olen ihan väärässä paikassa, etten kuulu kaikkien noiden mallioppilaiden ja luonnonlahjakkuuksien joukkoon, että minä olen jotenkin täydellisen pihalla kaikesta. En voi kun ristiä käteni ja toivoa, että tämä helpottaa. Asiaan saattaisi auttaa myös se, että saisin kadonneen koulumotivaationi edes osittain takaisin. Lähipäivinä kemian- ja espanjankirjat ovat unohtuneet sängylle kannet kiinni, kun olen uponnut omaan ahdistukseeni ja tuijottanut ikkunalasia pitkin valuvia sadepisaroita, kuin harmaata silkkiä levitettynä yli Helsingin taivaan ja minun mieleni on tyhjää.

Lähden käymään Pikkukaupungissa parin viikon kuluttua. Minulla on salaa ikävä lapsuuden kotikaupunkini kulunutta asfalttia, pysähtynyttä ilmaa, pieniä mummoja aamuhämärässä maitopurkkeja koreissaan. Ennen kaikkea minulla on ikävä Julietia, Reneä, Amelieta, minun tyttöjäni, enkeleitäni, minulla on heitä ihan mieletön ikävä. Ja vaikken sano sitä ääneen, minä toivon lauantai-illan pimeydessä törmääväni Jimiin, haluan vain suudella häntä ihmisjoukon keskellä ja leikkiä taas, että olemme toistemme tästä ikuisuuteen. Niin, ja itkeä sitten kun juna lipuu pois asemalta ja hän jää seisomaan laiturille, hiljaa, unohtaa minut ja kävelee pois ja olen taas yksin. Minä puhuin suoraan sanoen paskaa, kun luulin pystyväni vihdoin päästämään Jimistä irti. Mitä lähemmäs mahdollinen tapaamisemme tulee, sitä enemmän minä haluan hänen kätensä ympärilleni, ja minusta tuntuu, että taidan siltikin rakastaa häntä vieläkin.

Syömisen kanssa horjun edelleen vähän heikoilla vesillä, välillä jätän aterioita ihan vanhasta tottumuksesta väliin ja toisinaan taas huomaan vain että syön syön syön syön enkä pysty lopettamaan vaikka vatsa ja sydän huutaisivat kuinka lujaa tahansa. En oikein tiedä mitä tämä on, sitä kuuluisaa paranemista? Olen kuitenkin ollut niin ahdistunut koulun ja ihmissuhteiden takia, että epävarmuus kropastani on jäänyt - onneksi - taka-alalle. Mieleeni on kuitenkin pinttynyt ajatus siitä, että minun pitäisi laihduttaa muutama kilo, kolme tai viisi tai vaikka kymmenen ihan sama ja minä yritän parhaani mukaan päästä siitä eroon.

Ihanaa viikonloppua teille pienille keijuille. ♥
(Ja psst, blogin ulkoasu saattaa muuttua lähiaikoina hieman. Älkää säikähtäkö, hihih.)