Ulkona kesä venyttää jäseniään ja kurottautuu välillä peittämään saapuvan syksyn alleen, minä ahdistun ja epävakaa sää saa minut levottomaksi ja koulustressi pakottaa minut itstumaan iltaisin huoneeni lattialle ihan vain hengittämään sisään ulos sisään sillä ilma onkin yhtäkkiä lyijyistä savua keuhkoissa ja maailma tuntuu sumealta. Tänään itkin laboratoriossa kun hopeinen neula lävisti kalvenneen ihon mutta astelin silti pystypäin kouluun, olen niin paljon tyhmempi ja rumempi kuin muut ja äh kaikki on näin iltaisin vielä entistäkin vaikeampaa. Lisäksi kirjoitan ihan uskomattoman huonosti nykyään, äidinkielen esseestä 55/60 ja minua itkettää itkettää itkettää sillä se mitäänsanomattoman näköinen tyttö eturivistä sai täydet pisteet ja minä olen vain se valjun hymyn arvoinen kakkonen.

Minusta tuntuu yhtäkkiä siltä, että minusta ei oikeasti edes pidetä ja kaikki hymyt ovat pelkkää teatteria.

Toivottavasti teidän syyskuunne alkoi edes vähän paremmin kuin minulla, sillä rehellisesti, minä haluaisin vain kadota.