Nyt täällä on jo vähän valoisampaa, syksyn ikkunoita hakkaava kylmyys tuntuu turvalliselta ja muutenkin kaikki on ihan hippusen verran helpompaa. Perjantaina oli ensimmäiset oikeat lukiobileeni, liköörishotteja ja mansikka-limen makuisia naurunpuuskia, musiikki oli kovalla, minä olin ihan uskomattoman humalassa mutta kukaan ei katsonut minua vinosti, he pitelivät hiuksiani kun oksensin bussipysäkille jonnekin päin Hakaniemeä ja ovat ystäviäni silti. Alkoholia kuluu taas ihan liikaa, mutta minähän vain nautin lukioelämästä ja uudesta identiteetistäni tässä uudessa maailmassa (ja yritän unohtaa faktan, että koeviikko lähestyy ja minä en osaa mi-tään.)

Mutta kaikki on hyvin nyt. Lähden huomenna käymään Pikkukaupungissa, ohjelmassa päiväunia isoäidin vanhalla sohvalla ja lauantai-illan valtavat juhlat huvilassa keskellä metsää rakkaustyttöjeni kanssa.

Ehkä tämä tästä.