Minua naurattaisi jos ei tuntuisi näin pahalta, olen vain niin väsynyt tähän kaikkeen ja syön liikaa ja kukaan ei ymmärrä ja olen ruma ja lihava ja ulkona sataa jäätävää tihkua suoraan silmäluomieni alle, jalat ei kanna, lenkiltä rappukäytävään läpimärkänä ja itkua nieleskellen. En osaa kirjoittaakaan enää. Olen niin ruma että oksettaa.

En tiedä missä vaaka on, ahdistaa, haluan tietää paljonko olen lihonut vaikka toisaalta en. Ruokana oli juustotortellineja, lempiruokaani, minun oli pakko syödä ja jälkeenpäin rukoilin vain että vanhempani olisivat lähteneet lenkille kauppaan ystäville ihan sama kunhan vain olisin päässyt oksentamaan ilman, että vanhan kerrostalon äänieristys olisi antanut minut ilmi häijysti hymyillen. Joten siinä minä istuin, kylpyhuoneen lattia ja sadat tuhannet miljoonat kyyneleet solisluilla, miksen minä voi vain olla laiha? Tai edes onnellinen? Jotain?

1025kcal ja enää en syö