Eilen raavin veitsenterällä sentin levyisen kaistaleen ihoa lantiosta, olin ovela ja laskin sen niin, että jälki jää alushousujen kankaan alle näkymättömiin - kukaan ei saa tietää. Tänään kruunasin surkeiden koepalautusten, peilikuvan ja ikävän luoman inhokehän oksentamalla ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin. Sitten olenkin vain istunut kotona ja tuijottanut seinä, itkenyt vähän ja valehdellut suut ja silmät täyteen.

Hienoa, elodie, vitun hienoa. Olen niin ylpeä itsestäni juuri nyt, että voisin saman tien mennä ja hukuttautua.