Haluaisin vain tuntea jotain. Ihan mitä vain. Kipukin on enää häilyvää sumua jossain kaukana, haihtuvaa usvaa josta en saa kiinni - se pyörteilee hiljalleen kadoksiin niin kuin kaikki muukin mitä minulla on. Kaikki on hyvin niin kauan kuin minun ei tarvitse olla yksin, enkä osaa päättää, kumpi tappaa minua tehokkaammin; kuristava hiljaisuus vai sekavana kohisevat ajatukset joille se antaa kaiun,  sekoittaa äänet yhteen niin etten lopulta enää saa yhdestäkään kiinni. Kaikki on minulle aika lailla sama, mikään ei haittaa hirveästi, mikään ei ole kovin riemastuttavaa. Olen välinpitämätön ja niin uskomattoman väsynyt. Puoliksi olemassa.

katso, minä opin irrottamaan; 

näetkö, kuinka käteni ei hae mitään?

sen, mikä on pahaa, minä unohdan

jos näen jotain hyvää, ohi kävelen

lopulta olemme kuitenkin yksin