Tänään tuntui pahalta olla koulussa, hymy ei tahtonut pysyä kasvoilla halailevien ihmisten ja punakääreisten sydänkonvehtien keskellä. Selvisin kuitenkin.

Pian puen päälleni valkoisen pitsipaidan, maalaan huulet punaisiksi ja lähden Avan ja Sirenan kanssa kahvilaan, annan tummien puupöytien peittää minut hetkeksi lumipyryltä joka tuiskuaa sekä ikkunoiden ulkopuolella että pääni sisällä, kerron miten ikävöin Samuelia ja he sanovat että se on ihan okei ja hetken olen onnellinen. He ovat ihania tyttöjä, pidän heistä valtavasti, heistä on tullut tärkeitä. He eivät kuitenkaan taida tietää, miksi hymyilen ja poistun vessaan heti, kun olen syönyt jäätelöannokseni loppuun. Mutta ei se haittaa. Heidän kanssaan on aina hyvä ja helppo olla, vaikka silmät punottaisivatkin vähän ja suussa maistuisi katkeruus ja vatsahapot.

Ihanaa ystävänpäivää, pienet. ♥