Jälleen 2,5 tuntia salilla, lihaskrampit eivät ole edelleenkään kadonneet mihinkään ja pohkeeni ovat treenin jälkeisten suonenvetojen jäljiltä tunnottomat. Minä olen onnellinen vain kun lihaksiani polttaa rasituksesta ja hiki juoksee helmeillen selkää alaspäin, pinkit Niket jalkoihin köytettynä, hiukset poninhännällä musiikin jyskyttäessä korvissa askelten tahtiin - siellä minä olen totta, olen olemassa. Muualla on vain tyhjä kuori täynnä levottomia ajatuksia, minä kaipaan jotain tai edes jonnekin pois.
Ei, rakas... Älä vajoa. Taistele, taistele pois tästä pahasta. Sinä et näe, että sovit mainiosti täydellisyyskouluusi. Olet yksi noista, joitka ovat virheettömiä muiden silmissä (omissaan täynnä vikoja, mutta ne ovat tahroja tajunnassa). Haluaisin vain niin paljon, ettei sinun tarvitsisi tuntea oloasi kurjaksi. Haluaisin, että voisit olla onnellinen, todella, täydesti.
VastaaPoistaMinun sanani ovat loppuneet. Aakkosromua kielellä, mutta sanoja ei tule, ei lauseita joilla yrittää parantaa kaikkein kauneimman keijukaiseni oloa. Olen turta, olen sanaton.
Sinä olet niin tärkeä minulle. Voi rakas, pieni, elodie...
Jos se on täydellisten ja älykkäiden koulu, sinä olet todellakin oikeassa paikassa. Minä tiedän sen tunteen kun polte lihaksissa ja pienet luvut vaa'alla ovat ainoa tie onnellisuuteen, vaikka muitakin teitä on, ei tiedä miten sellaiselle tielle voi löytää. Kumpa joku ohjaisi sinut sellaiselle polulle, sinä olet kaunis ja ihana ja ansaitsisit elää ja paljon parempaa kuin poltteen lihaksissa ja tuollaisen olon. Halauksia ja voimia.
VastaaPoistaSait tunnustuksen, käy katsomassa minun blogissa(=
VastaaPoista