Asiasta keskusteltu ja helpotus rintakehässä. Sydämessä tosin vieläkin pieni pisto, jos vain voisin minä antaisin itseni ihastua, hän peittelisi iltaisin ja ymmärtäisi ja kuuntelisi ja tekisi kaiken ja ja ja. Tiedän kuitenkin etten voisi. Väärät motiivit, liian rikki, liian hukassa, Tuisku on liian tärkeä menetettäväksi. Otan vain kädestä ja hymyilen hiljaa, me selviämme tästä, yhdessä mutta erikseen.

"Me ollaan vähän erilaisia ystäviä. Kun joku kysyy onko meillä jotain, mä vastaan 'me pidetään toisistamme huolta'."

Liikaa ruokaa liikaa ruokaa liikaa ruokaa olen syönyt ihan liikaa, varmaan yli 1400 kilokaloria joka päivä, ja ennenkaikkea olen syönyt huonosti, liikaa sokeria ja hiilihydraatteja ja liian vähän proteiinia, tuoreita kasviksia ja hedelmiä. Olo on väsynyt, paisunut ja epämukava, farkut tuntuvat hiertävän ja stressaa ihan liikaa. En kerkeä tällä viikolla salille kuin perjantaina, lauantaina ja sunnuntaina, huomenna leivomme Sirenan ja Avan kanssa, lauantaina juhlitaan alkoholin voimin ja voi luoja minä vain lihon. Tulisi jo ensiviikko, haluan rutiinini takaisin. Haluan litteän vatsan ja kevyesti kuultavat vatsalihakset takaisin. En edes uskalla katsoa peiliin enää.

Minulla on kaksi kuukautta aikaa päästä bikinikuntoon, sillä Egypti ja uima-allas ja valkoinen hiekka ja minä haluan nauttia täysillä. Kaksi helvetin kuukautta. Minun täytyy lopettaa tämä jatkuva syöminen, oksetan itseäni.

Samuel katsoi koulussa silmiin, kaksi litraa jäävettä läpi rintakehän ja minun on pakko olla kaunis että hän näkee mitä menetti. Minulla ei ole vaihtoja.

Aamiainen: hedelmä (kiivi, nektariini, mandariini, omena tms.), keitetty kananmuna ja lasillinen rasvatonta maitoa TAI hedelmä, paahdettu täysjyväruisleipä ilman päällysteitä ja 100g maitorahkaa sekoitettuna kahteen ruokalusikalliseen sokeroimatonta mehukeittoa

Lounas: lautasmallin mukainen annos koulun kasvisruokaa, yksi näkkileipä levitteellä

Päivällinen: salaattia + soijaa/tofua/papuja/wokkivihanneksia tomaattikastikkeen/intialaisen maustetahnan/muun kevyen lisäkkeen kanssa, jos pelkkiä vihanneksia niin paahdettu täysjyväruisleipä ilman päällysteitä, jälkiruoaksi 2dl sokeroimatonta mehukeittoa

Iltapala: 100g maitorahkaa sekoitettuna kahteen ruokalusikalliseen sokeroimatonta mehukeittoa, ruokalusikalliseen heraproteiinijauhetta, ruokalusikalliseen marjoja ja ruokalusikalliseen täyskauraleseitä

Piilotin vaa'an kaappiin. En ole enää kiinnostunut numeroista - olen kiinnostunut siitä, mitä peilistä katsoo takaisin, siitä tunteesta, kun jokaista lihasta polttaa mutta taistelee vielä viimeisenkin kyykkysarjan loppuun. Olen kiinnostunut siitä, että syön puhdasta, terveellistä ruokaa, jota vartaloni tarvitsee kehittyäkseen; olen kiinnostunut riittävästä unesta, riittävästä vedestä ja riittävästä ravinnosta, joiden saamisen haluan taata tälle keholle, jota olen kaltoinkohdellut tavalla tai toisella vuodesta toiseen. Olen kiinnostunut kunnostani, terveydestäni, hyvästä olostani ja onnellisuudestani. Olen kiinnostunut siitä, miten jokainen treenipäivä ja jokainen terveellinen ateria herättelee pikkuhiljaa vuorotellen ahmimis- ja paastoamiskierteissä väsynyttä elimistöäni. Olen kiinnostunut siitä, miten paljon energiaa ja jaksamista uusi elämäni on minulle antanut.

Olen kieltämättä myös innostunut siitä, miten vartaloni on muuttunut nopeasti paljon lähemmäksi sellaista kuin olen aina halunnut, ja olen kieltämättä aika innoissani myös siitä, miten Samuelin leuka tulee kesällä loksahtamaan auki kun hän näkee uuden minän juoksevan rantavedessä nauraen, punaiset röyhelöbikinit ja tuikkivat silmät. Mutta silti, minä teen tämän itseni vuoksi, en kenenkään muun - teen tämän terveemmän, paremman ja onnellisemman elodien vuoksi.

Huonoja päiviäkin on ollut, mutta viimeiset neljä viikkoa olen ollut iloisempi, energisempi ja positiivisempi kuin aikoihin. Olen kehittänyt jo positiivisen riippuvuussuhteen liikuntaankin, ja se auttaa minua jaksamaan myös silloin, kun en löydä sanoja tai muita keinoja purkaa ulos Samueliin liittyvää ahdistusta, vihaa, turhautumista ja ahdistusta. Kehoni on muuttunut jo paljon, ja minä jään innolla seuraamaan, mihin kaikkeen se pystyy nyt, kun annan sille parhaani mukaan kaiken mitä se tarvitsee.

Onnellisuuspäivä. Hurjasti haleja teille kaikille, olette kauniita ♥

Lihoin jouluna paljonliikaa ja olen oksettava. Jääkaappi on kuitenkin täynnä turvaruokaa nyt, maitorahkaa rasvatonta luonnonjogurttia proteiinijauhetta raejuustoa nektariineja vesimelonia kananmunia kurkkua soijarouhetta, low carb high protein mitä vain että saan tämän löysän pois vatsastani ja lihakset sen alta esiin. Hyppynarutyttö käy ärsyttäväksi, pyörii pulpettini ympärillä oppitunneilla ja pakottaa nousemaan vielä sängystä kun haluaisin nukkua, tekemään iltakyykkyjä, iltapunnerruksia, iltasitä ja iltatätä. Odilesta ei näy jälkeäkään, mutta Hyppynarutytössäkin on jotain outoa, liian tasainen rusketus ja maaninen katse sameissa silmissä. Minä vain haluaisin niin paljon olla timmi, kiinteä, urheilullinen, seksikäs, ihan mitä vaan paitsi tämä mitä olen nyt. Mietin uuden liikunta-aikataulun tänään - kestävyyttä maanantai keskiviikko sunnuntai, lihaskuntoa tiistai torstai lauantai.

Minä teen jo nyt niin helvetisti töitä, mutta mitään ei tapahdu. Olen kärsimätön, haluan kaiken hetinytvälittömästi, reidet ja vatsa miksi olette vielä siinä?

Ihana viikko pohjoisessa, pakkaslunta silmäripsissä, myöhässä olevat kuukautiset (paniikki) mutta silti negatiivinen raskaustesti (luojan kiitos), päiväunia lentokoneessa ja kahdet villasukat päällekäin ja niin minä olen arjessa jälleen. Väsymys on jotenkin ylitsepursuavaa, niin kertakaikkiksen lamaannuttavaa etten saa mistään kiinni, mutta ehkä minä vielä opin nukkumaan ilman Samueliakin, opinko? Niin, häntä on ikävä, tiedän että hän teki väärin mutta ikävöin silti. Ja kun näin koulussa vilauksenkin hymykuopista ja sinisimmistä silmistä minun sydämeni jätti lyönnin väliin ja happi paloi pois keuhkoista, viiltävä kipu rintakehässä ja sitten vain painettu katse ja tyhjyys.

Teitä keijuja alkaa olla jo niin monta, että voisin pian tehdä jonkin erityisemmän merkinnän, vaikka sitten kun teitä on puolet sadasta. Toiveita, ideoita? Haluan kiittää teitä jotenkin, ihanat.

Tänään matkustan Pikkukaupungin kautta pohjoiseen. Viikko lumilautailua, pitkiä kävelyretkiä, saunomista ja ihan vain unohtamista rakkaustyttöjeni kanssa - juuri tätä minä nyt tarvitsen.

Hiljenen siis hetkeksi. Voimia, pikkuiset, nähdään viikon kuluttua. ♥

Metsämansikka- ja banaanilikööriä ja jotain hiilihapollista, lasi toinen kolmas ja hups olin helvetin humalassa, autuaan turta ja keinuva olo, sanat soljuivat läpi korvien ja minä tanssin ja nauroin, unohdin täysin. Sitten tulikin jo lasku, istuin sohvalla keskustelun keskellä enkä ymmärtänyt sanaakaan, torkahdin puolitutun pojan kainaloon kunnes yhtäkkiä muistin, tunsin kaiken, muistot viilsivät sydäntä pahemmin kuin terät koskaan voisivat ja minä itkin. Itkin ääneen, Ava ja Sirena lohduttivat, "hän ei ansaitse sinua, löydät vielä jonkun paremman" ja minä itkin, hukuin epätoivooni sillä "en minä halua ketään muuta". Minuutit kuluivat ja lopulta rauhoituin, raketit paukkuivat taivaalla ja hyvääuuttavuottakaikki, uusi vuosi uudet kujeet ja minä tuijotin Töölönlahden yli enkä tuntenut mitään.